Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Juuri nyt: Comeback, Hoitajahaku, Myydään Rain Boy

 

Tämä vieraskirja on tarkoitettu vain ja ainoastaan hevosten hoitajien kirjoittamille tarinoille. Myös yksityisten omistajien tarinat kuuluvat tänne. Ethän hoputa tarinoihin vastaamisessa. Kiitos ja antoisia tarinointihetkiä!

 [ Kirjoita ]

Nimi: Eve

22.03.2015 09:19
Kävelin kohti tallia mini fjällräven kånken reppu selässä heiluen. Viheltelin jotain Robinin biisiä, vaikka en erityisemmin häntä fanittanutkaan. Eräs kaverini tahtoi tulla tänään tallille, mutta päätti että tulisi vasta neljältä. Minulla siis olisi tunti aikaa siivota Poken karsina. Saavuin pian tallin parkkipaikalle jossa oli yksi auto. Mietin hetken että kenen se on, mutta pian ajatukseni kiinnittyivät pieneen iloiseen varsaan joka pomppi vastaani. Nappasin varsan kiinni ja katselin ympärilleni.
-Hyvä että otit Andyn kiinni! Se vain livahti karsinastaan kun avasin oven. Sofia naurahti ja kiitti. Hymyilin ja tutkailin pientä varsaa. Onhan tuo kyllä suloinen veijari.

Jatkan matkaani kohti tallia ja vien reppuni kaappiini. Käyn vilkaisemassa Poken karsinaa, ei se hirvittävän likainen ole. Käyn hakemassa kottikärryt ja talikon ja aloitan siivoushommat. Siirrän märkiä ja likaisia puruja kottikärryihin.

-Vielä viimeinen lantakasa... Huokaisen ja nostan lantakasan lattialta, siirtäen sen kottikärryihin. Jätän talikon nojaamaan seinää vasten ja käyn tyhjentämässä kottikärryt. Palaan takaisin uusien purujen kanssa ja levitän ne tasaiseksi matoksi karsinaan. Nappaan talikon mukaani ja vien sen paikalleen. Jätän karsinan oven auki ja lähden hakemaan Pokea tarhasta.

Otan riimunnarun ja huhuilen Pokea.
-Poke! Tuus tänne muruseni. Pian ori saapuu paikalle ja nuuhkaisee tarjoamaani porkkanaa napaten sen nopeasti suuhunsa. Naurahdan ja kiinnitän riimunnarun riimuun. Avaan tarhan portin ja päästän Poken ulos, sulkien portin perässämme. Taputan Pokea kaulalle ja lähden kävelemään.

Talutan Poken karsinaan ja suljen oven. Lähden hakemaan harjoja. Palaan pian takaisin Poken luokse ja avaan harjapakin, ottaen kumisuan käteeni. Siirryn karsinan sisälle ja aloitan harjaamisen kaulalta. Poke aloittaa lattian kuopimisen. Ärähdän ja ori lopettaa. Poke aloittaa suolakiven nuolemisen eikä välitä harjaan mahasta. Yleensä ori ei mahan harjauksesta tykkää. Taputan Pokea kaulalle ja jatkan harjaamista. Vaihdan puolta ja aloitan taas harjaamisen kaulalta. Huomaan että orilta lähtee karvaa.
-Äh.. Miks mä siivosin tän karsinan ennen harjausta? Mutisin itsekseni ja lähdin hakemaan pöläriä. Harjasin Poken läpi ja otin kaviokoukun. Nostin ensimmäisen jalan ja putsasin. Tein saman muillekkin jaloille.

-Lähden hakemaan satulaa ja suitsia. Sanoin Pokelle ja lähdin. Nappasin satulan ja suitsia jouduin hieman etsimään ennen kuin löysin ne. Menin takaisin Poken luokse. Jätin suitset karsinan oveen roikkumaan ja kannoin satulan mukanani karsinaan. Poke rupesi kuopimaan maata ja luimistelemaan. En huomioinut Pokea mitenkään ja laitoin satulan orin selkään. Suoristin satulahuovan molemmin puolin ja laskin satulavyön. Otin satulavyön ja laitoin sen kiinni ensimmäiseen reikään. Taputin Pokea kaulalle ja nappasin suitset. Avasin ristitykset ja siirsin Poken riimun kaulalle. Heitin ohjat pään yli kaulalle ja nappasin Poken turvasta kiinni, tarjoten kuolaimia. Poke otti kuolaimet nopeasti suuhunsa ja maiskutteli niitä tyytyväisenä, lopettaen kuitenkin pian kun pujotin suitset päähän. Laitoin leukaremmin kiinni ja muistin että Pokella ei ollut turpahihnaa. Talutin Poken ulos karsinasta ja jätin riimun ovelle roikkumaan. Talutin Poken kentälle ja nousin selkään. Kiristin satulavyön ja mittasin jalustimet oikean pituisiksi. Katsoin kelloani, 16:28. Mietin että missä kaverini viipyi, mutta pian pihalle ilmestyikin Katri huohottaen.
-Terppa Katriel Kuis tulit myöhäs? Kysähdin ja vinkkasin silmää.
-Moi, ja en oo Katriel. Ja joo myöhästyin bussista. Katri naurahti ja yritti esittää ärsyyntynyttä lempinimityksestä mutta rupesi käkättämään. Vilkaisin hieman ihmettyneesti mutta nauroin itsekkin. Poke nosti takapuolensa ilmaan, enkä ollut siihen varautunut joten lensin leppäkeihäänä alas selästä. Jwtkoin nauramista, mutta lopetin sen.
-Okei, Poke ei tykkää siitä että nauretaan. Joten lopetetaan. Huokaisin ja kipusin takaisin selkään. Katri otti kameran esiin ja otti kuvia.

Keräsin ohjat ja aloitin verkkaamisen ravissa. Tein pääty-ympyröitä ja ravin lyhennyksiä ja pidennyksiä. Poke tuntui hieman laiskalta ja jäykältä joten panostin enemmän taivutuksiin.

Päätin testata laukkaa joten tein ympyrän, josta nostin laukan pitkälle sivulle. Laukka sai Poken pukittelemaan innosta. Hidastin Poken ravin kautta käyntiin.
-Onks toi satula jotenkin huono, kun se pukittelee laukassa? Katri ihmetteli.
-Ei oo. Siis Poke pukittelee vaan innosta. Yleensä se parit laukat tekee pukkilaukkaa, mut kyl se sen sitten lopettaa. Naurahdin ja annoin ravipohkeet. Nostin laukan ja samassa Poke pukitti. Annoin Poken laukata koko kentän ympäri, kunnes siirsin orin raviin. Taputin Pokea kaulalle ja tein parit pääty-ympyrät kevyessä ravissa ja siirsin käyntiin. Annoin pitkät ohjat ja taputin kaulalle.
-Löydätkö lainakypäriä jostain? Pääsisit vähän ratsastamaan tällä. Katri lähti hymyillen kohti tallia ja palasi pian kädessään kypärä. Nyökkäsin ja käänsin Poken kaartoon. Liu'uin alas selästä ja taputin Pokea kaulalle. Autoin Katrin selkään ja annoin hänen hetken kävellä pitkin ohjin.
-Älä tee mitään muuta, kuin kävele. Sanoin ja lähdin hakemaan riimunnarua.

Palasin pian kentälle ja kiinnitin riimunnarun Poken suitsiin.
-Otetaan vähän ravia. Sanoin ja maiskautin hieman Pokelle. Poke siirtyi reippaaseen raviin.
-Kevennä! Sanoin ja yritin pysyä orin perässä.

Hetken kuluttua siirryimme käyntiin ja Katri antoi pitkät ohjat Pokelle. Menimme kaartoon, hetken käveltyämme ja avustin Katrin selästä alas.
-Vie sä se kypärä niin mä tuon Poken sisälle. Sanoin ja nostin jalustimet. Otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan Pokea kohti tallia. Vein Poken karsinaan ja otin suitset päästä. Katrilla oli joku innostus auttaa ja hän ehdottomasti halusi pestä kuolaimet.
-Tuot ne sitten mulle, ja peset vedessä, vaan kuolaimet! Sanoin ja annoin suitset Katrille. Riisuin Pokelta satulan ja otin taskustani porkkanan jonka annoin orille. Suljin karsinan oven ja vein satulan pois. Pian Katri tuli suitsien kanssa.
-Miten noi kuolaimet saa irti, niin että ne voi pestä? Katri kysyi.
-Ei niitä kuolaimia irti tartte ottaa. Huokaisin vaivautuneesti ja nappasin suitset Katrilta ja näytin kuinka ne pestään.
-Osaat sit ens kerralla. Sanoin ja ristitin suitset, vieden ne paikalleen. Otin Poken riimun ja riimunnarun ja vein orin vielä hetkeksi tarhaan. Hain reppuni ja lähdimme kohti parkkipaikkaa, jossa isäni jo odottelikin.

Nimi: Eve

14.03.2015 21:37
Valkoinen Volvomme kaarsi pihaan traileri perässään. Hyppäsin ulos autosta ja kiiruhdin avaamaan traileria. Talutin Poken ulos ja pysähdyimme, koska meitä lähestyi lyhyttukkainen nainen.
-Hei! Olen Sofia! Teitä olenkin odotellut! Sofialla oli kaunis hymy.
-Moi! Mä oon Eve ja tässä on Poke. Esittäydyin.
-Näytän missä karsinassa Poke asustaa. Esittelen sinulle myös hieman tallia. Sofia lähti kävelemään kohti tallia. Seurasin perässä.

-Tässä olisi Poken karsina. Sofia avasi karsinan oven ja päästin Poken sisälle. Sofia ohjasi minua paikasta toiseen kertoen missä mikäkin sijaitsee.

-Kiitos esittelystä! Käyn juoksuttamassa hieman Pokea. Kiitin ja jatkoin matkaani kohti tallille jossa Poke jo odottikin.
-Moi kaveri! Mä haen sun harjat, tuun kohta! Hain poken harjat ja asetin harjapakin karsinan oven viereen. Otin kumisuan ja siirryin karsinaan.

Kun olin valmis, hain liinan ja juoksutusraipan. Talutin Poken kentälle ja päästin liinaa orille. Poke lähti reippaaseen ja hyvään käyntiin.
-Hyvä! Otetaas ravia! Maiskutin hieman ja Poke siirtyi kauniiseen raviin.

-Hyvä hyvä, laukkaatko seuraavaks? Maiskautin ja Poke nosti reippaan ja tahdikkaan laukan. Hymyilin.

Hetken kuluttua siirsin Poken ravin kautta käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Teimme samat askellajit tähän suuntaan. Kun olin valmis talutin Poken karsinaan ja taputin kaulalle. Annoin pusun turvalle.
-Heippa rakas! Yritä tottua uuteen paikkaan!

Vastaus:

Todella mukava aloitustarina!
Tästä jäi kuitenkin todella kiireinen fiilis lukiessa, eli rauhoitu ja kuvaile enemmän vähän joka kohtaa. Keskustelut kuitenkin taas ehdottomasti plussan puolelle, samoin kuin oikeinkirjoitus!
Tästä aloitustarinasta saat 40v€ rahaa, odottelen innolla seuraavia osia!

Nimi: Ronya

14.03.2015 18:24
Tänään saavuin tallille vasta klo. 20.12 ja aurinko oli jo laskenut. Halusin käydä katsomassa kumminkin Emmpua, joten kipitin talliin ja siellä se oli, maailman söpöimpänä otuksena. Kävin hakemassa satulahuoneesta porkkanaa ja pujahdin Emmpun karsinaan. Syötin Empulle porkkanat, paijasin Emppua ja katsoin oliko karsina puhdas. Karsina oli tarpeeksi hyvässä kunnossa, joten silitin vielä heken Emppua ja lähdin kotiin.

Joo tästä tarinasta ei tullut pitkä eikä ollut oikein tarkoituskaan, joten se oli ennemminkin tutustumis tarina.

Vastaus:

Kiva kun aloit samantien kirjoittamaan! :)
Tarinassa positiivista on oikein kirjoitus, mutta tosiaan pituuteen toivoisin panostettavan vähän enemmän ;)
Pituutta saa helposti (yleensäkin tekemällä enemmän) mutta siis ihan kuvailemalla kaikkea karvanlähdöstä tähtitaivaaseen! ;)
Saat tästä tarinasta 10v€ rahaa taskunpohjalle! :)

Nimi: Jenny

10.11.2014 15:28
Kello ei ollut kuin vasta 7:00, kun jo olin saapunut Zafiriin.
Katselin paikkoja ja huokaisin syvään. Vihdoinkin täällä!
Minua kohti käveli nainen taluttaen kahta hevosta. Tämä hymyili minulle ja pysähtyi kohdalleni.
- Hei! Olen Sofia! nainen sanoi iloisesti hymyillen.
- Olen Jenny. Angelin uusi hoitaja, sanoin ja hymyilin takaisin.
- Mukavaa että tulit näin aikaisin! Angel on tallissa. Voit auttaa sen verran että viet sen ulos. Se tarhaa Marin kanssa, Sofia selitti osoittaessaan russ tammaa, joka käyskenteli tarhassa.
- Okei, sanoin ja menin talliin.
Katsoin ympärilleni ja samalla kävelin satulahuoneeseen. Nappasin ngelin riimun ja narun sen paikalta ja kävelin takaisin tallikäytävälle. Luin nimilappuja ja saavuttuani Angelin karsinalle sydämeni suli.
Maailman suloisin vuonohevos tamma kurkki karsinastaan. Se hörähti ja katsoi minua korvat hörössä.
- Hei Angel, sanoin katsoessani tammaa. Silitin sen silkinpehmeää turpaa ja samalla katsoin tammaa.
- Oletko sinä nätti tyttö? kuiskasin avatessani karsinan oven ja puikahtaessani tamman karsinaan. Silitin tamman kaulaa ja liu'utin kättäni sen selkää pitkin.

Angel pärskähti, kun päästin sen tarhaan. Se meni piehtaroimaan ja ravisteli itseään sen jälkeen.

Vein Angelin riimun ja narun paikoilleen. Satulahuoneeseen käveli n.180cm pitkä nainen.
- Hei! Olen Saana! Oletko sinä Jenny? Angelin uusi hoitaja? nainen kysyi.
- Joo, vastasin iloisesti hymyillen.
- Mukavaa kun talliporukka kasvaa. Annamme hevosille kohta aamuheinät ja katsomme samalla vedet. Voit auttaa jos haluat, Saana sanoi hymyillen.
- Okei! sanoin ja menin edeltä ulos.
Sofia oli juuri jakamassa heiniä.
- Jenny! Voisitko tarkistaa tarhojen juoma-astiat ja täyttää niitä? Sofia kysyi.
- Joo. Voinhan minä, sanoin ja aloin tarkistaa vesiä.

Kun olimme jakaneet heinät, tarkistaneet vedet ja siivonneet, kävin hakemassa Angelin takaisin talliin.
En sitonut sitä kiinni karsinaan, vaan annoin olla vapaana, koska tiesin tamman vetopaniikista.
Nappasin käteeni kaviokoukun ja aloin putsata Angelin kavioita yksi kerrallaan. Putsattuani kaikki kaviot vaihdoin kaviokoukun harjaan ja pitkin vedoin aloin harjata Angelia puhtaaksi, piehtaroimisen jälkeen.
Tamma nautti harjan hierovista liikkeistä ja sulki silmänsä.
- Hieno tyttö, kuiskasin ja jatkoin harjaamista.

Saana ilmestyi karsinan ovelle.
- Angelilla on tänään vapaa päivä. Joten se menee sitten takaisin tarhaan, hän sanoi ja lähti pois.
Jatkoin harjausta ja puhelin samalla Angelille.
- Kuulitko? Sinulla on tänään vapaa päivä! Sinun ei tarvitse mennä tunnille.
Angel pärskähti ja huokaisi syvään.

Harjattuani Angelin vein sen uudestaan tarhaan. Vilkaisin kelloa ja totesin että minun pitäisi lähteä.
- Heippa Angel! huikkasin tammalle, kävellessäni takaisin kotiin.

Vastaus:

Hienoa että sait ensimmäisen tarinasi kirjoitettua! Oikein sujuvaa tekstiä, kirjoitusvirheen tai pari bongasin, mutta ei mitään häiritsevää. Olit hyvin tutustunut kaiken maailman tarhausjärjestyksiin (jotka tulevat muuttumaan), aikatauluihin ymsyms, siitä ehdottomasti plussaa. Voisit kuvailla vähän enemmän säätä, tallin ulkonäköä, ihan kaikkea mahdollista!
Seuraava tehtävä: Tiesitkö, että Angelilta löytyy kolme varsaa? Ja että neljäs jälkeläinen on haudattu tallin takaiseen metsikköön? Kysele näistä ja käy tammamamman kanssa metsikössä moikkaamassa Senttiä!
Rahat: 60V€

Nimi: Oona

26.10.2014 07:43
Ajoin heppatraileri perässä tallille. Sofia ja Katariina odottelivatkin jo pihassa. Astuin ulos autosta. "Hei, olen Oona." esittelin itseni. "Hei Oona, tässä on Katariina ja minä olen Sofia" Sofia sanoi. "No, otetaanko Rosita talliin?" kysyin. Tytöt nyökkäsivät, ja Sofia meni avaamaan trailerin ovea. Otin Rositan ulos trailerista, ja siinä uljas ratsuni seisoi. Veimme Rosin talliin, ja vastaan tuli tallityttöjä. Talutin Rositan karsinaan, ja sidoin sen kiinni. Harjailin pikaisesti Rositaa vähän miten sattui. Harjauksen jälkeen tallissa ei ollut enää ristin sieluakaan. Sofia ja Katariina olivat menneet luomaan lantaa, tallitytöt varmaan lähteneet koteihinsa. Annoin vielä Rositalle namipalan, päästin tamman irti ja lähdin.

//Tuli aika lyhyt, kun ratsastustunti alkaa IRL vähän ajan päästä..

Vastaus:

Ei hätää, onpas sinulla aikaisin tunti! Muutama vinkki jatkoon, kannattaa kuvailla enemmän ja aina joku odottamaton tapahtuma luo tarinaan lisää kiinnostavuutta! :) Saat tästä pätkästä 20V€!

Nimi: Georgia

19.04.2014 14:59
Moikka pitkästä aikaa! Nyt päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja väsätä jonkinlaisen pätkän kun tuli pieni innostus. Vaatii vielä totuttelua uuteen talliin ja ympäristöön, joten pahoittelut jos menee joskus joku sen puolesta väärin.
- -
Ajoin pihaan varovasti ja parkkeerasin auton. Raahasin vielä viimeisiä pusseja ja nyssäköitä, jotka sisältivät minun ja hevoseni kamoja. Heitin ne talliin ja lähdin etsiskelemään Chiliä tarhasta.
Näköetäisyydelle päästyäni huomasin oitis oman hevoseni, sillä siellä tarhojen perukoilla Chili veti munarallia samaa tahtia kuin viereisessä tarhassa oleva Blakkie. Ainakin ori osaa ottaa ilon irti heti uudessa paikassa!
Avasin alimman sähköaidan(?) ja livahdin tarhaan. Ori mulkoili taaimmaisessa nurkassa, mutta kun maiskutin ja huhuilin muutaman kerran niin se otti laukan alle ja juoksi minua kohti. "Whou vou, soo!" Sanoin ja otin askeleen taaksepäin sen lähestyessä. Ori kuitenkin teki näyttävän laukkapysähdyksen eteeni ja pysähtyi siihen. Kiinnitin ketjunarun kiinni ja taputin hevosta paljon. Sitten avasin portin loppuun ja lähdin viemään pörisevää oria tallia kohti. Onnekseni vastaan ei tullut ketään, ja pääsin tallille lähes ongelmitta.
Talutin Chilin sen karsinaan, jonne ei ollutkaan pitkä ja vaikea matka. Päästin orin hetkeksi narusta irti ja lähdin hakemaan sen kamat valmiiksi. Takaisin päästessäni karsina oli ihan kokonaan myllätty, tiedä mitä se oli siellä tehnyt, muuta kuin saanut itselleen sentin kuivikekerroksen ylleen. Menin karsinaan ja ori antoi kiinni hyvin, jonka jälkeen sidoin sen vielä etuseinään kiinni. Pyörittelin sen pikaisesti kumisualla läpi, sillä se ei kovinkaan pidä siitä. Chili liikehti melko paljon mutta onneksi ei ylöspäin. Sitten kävin sen läpi kovalla ja pehmeällä harjalla, siistin harjan ja hännän väistäen potkun. Puhdistin kaviot, väistin toisen potkun ja katselin sen lähes rehottavia vuohiskarvoja. "kai noista pitäisi päästä eroon, etenkin kun on niin lämmintäkin jo", huokaisin ja ori pärskähti. Laitoin harjat pakkiin ja nappasin sakset. Toivoin selviäväni näinkin "haastavasta" toimenpiteestä ilman että ne sojottaisivat jalassani tai että tarvisi rauhoittaa elukka. Heti kun pääsin jalkaan käsiksi, se alkoi heilutella kyseistä jalkaa kuin kavioiden putsaamista varten. Työnnettyäni sen painon ainakin viisisataa kertaa toiselle puolelle, se lakkasi nykimästä jalkojaan. Napsin karvat nopein liikkein, ja Chili tyytyi päänsä mielenosoitukselliseen heittelyyn, ja mitä nyt etujalkojen kohdalla koitti pari kertaa napata hampaillaan vaatteistani kiinni. Kehuin lopuksi oria ja annoin pienen herkkunappulan. Hain suojat ja kiinnitin ne.
Nappasin satulan, ja ennen kuin pääsin selkäänlaitto etäisyydelle, ori keulitti hiukan ja jatkoi pientä hyppelyä. Kiskaisin narusta ja kielsin sitä äänekkäästi, heitin huovan, romaanin ja satulan selkään ja kiinnitin vyön niin pian kuin mahdollista. Se ravisteli itseään ja venkuroitsi mutta satula pysyi selässä sen harmiksi. Kiinnitin häntäremmin, johon ori vastasi luimimalla äkäisesti. Hain suitset + martingaalirintaremmin. Liu'utin riimun kaulalle, ja komensin oria kun se koitti valua taaksepäin. Jouduin painamaan kuopista jotta sain suun auki, jonka jälkeen pujotin suitset sen päähän ja kiinnitin remmit. Tämän jälkeen asettelin sen mitättömän otsiksen remmien päälle. Kiinnitin vielä mart.rintaremmin, ja asetin sen astetta löyhemmälle sillä ajattelin mennä tänään vain melko löysästi.
- -
Jatkuu toivottavasti pian, Georgia

Vastaus:

Hyvä hyvä hyvä hyvä, hienoa ettö sait inspiraation kirjoittamiseen. Tarina on tälläkin kerralla sujuva, tilanne etenee muttei harppoen. Kuvailet kaikkea kivasti ja niin poispäin. Keskustelua voisit käyttää tarinoissa enemmän. Palkka 60V€.

Nimi: Kira

10.04.2014 20:39
Kävelin tallipihaan. Olin joutunut tulemaan bussilla sillä skootteri oli huollossa. Olin sitten mennyt ajamaan kolarin. Mutta se ei ollut minun syytäni. Olin liikenne ympyrässä ja, joku tollo vain ajoi eteeni eikä väisätny. Ja teki sen vieä niin hiljaa, että vetelin sen puskuriin. Ja tietenkin kuski syyttää minua. Ja sitten tulee poliisi. Minua se ei hämmästyttänyt. Auton kuljettaja taisi joutua pieneen paniikkiin sillä hän liikuskeli levottomasti koko selvittelyn ajan. Lopulta minut todettiin syyttömäsksi ja auton kuljettaja maksaa skootterini korjauksen. Onneksi. Sillä vanhempani sanoivat, että jos kolaroin saan itse maksaa korjauksen. Ja tällä hetkellä minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa sillä minun piti itse ostaa koiralleni ruoka. Toki isä avusti minua silloin tällöin, mutta äiti ei hellittänyt kukkaron nyörejä. Ei sitten tippaakaan. Laitoin laukun kaappiini ja lähdin maneesiin.

Jätin oven auki. Seisoin melkein ovi aukossa ja aloin suunitella rataa. Mietin mielessäni kaikkea ja osoittelin sormella sinne tänne.
!!!JATKUU!!!
Sori ku tuli näin lyhyt!!! Yritän ehtii lopun viikonlopun aikana!

Vastaus:

Ei mitään, lupaavan oloinen aloitus. Rahat toiseen osaan, tästä nyt on paha sanoa vielä mitään. Ja muista kirjoittaa pitkiä lauseita ja hyödyntää 'ja' sanaa.

Nimi: Petra

05.04.2014 10:27
Kävelin kohti tallia ratsastuskassi käsivarrellani. Tie, jota kävelin oli lehmusten ja koivujen vierustama. Aurinko piirteli varjokuviaan soratielle. Tänään yrittäisin tehdä Blakkieen toisen kontaktin. Sen pitäisi alkaa luottaa minuun.
Tallirakennukset piirtyivät näkyviin. Joku oli juuri tuomassa hevosta ulos ja toinen sisään. Katselin ympärille.
- Etsitkö jotain? kuului ystävällinen ääni takaani. Käännähdin. Ystävällisen näköinen nainen hymyili minulle lämpimästi.
- En. Kunhan vain katselin ympärilleni, vastasin hieman ujosti. En koskaan tutustunut ihmisiin helposti.
Nainen katsoi minua ja esitteli itsensä Sofia Kiirasmaaksi, tilan omistajaksi. Sanoin olevani Blakkien uusi hoitaja, Petra Lähteenmäki. Sofia hymähti.
- Ilmankos. Jani sanoi nähneensä sinut toissapäivänä tarhoilla halaamassa Blakkieta.
- Kuka?
- Jani Lahti. Hän on Repan hoitaja.
Juttelimme vielä hetken ja huomasin, että Sofia oli erittäin mukava ihminen. Hänen kanssaan tuli hyvin toimeen.
Sofia meni menojaan ja minä menin talliin Blakkien luokse. Yllätyksekseni en ollutkaan yksin. Arthanin karsinasta poistui juuri pitkänhuiskea nuori nainen, jonka blondit hiukset olivat letillä. Hän näytti juuri huomaavan minut, koska tuli tervehtimään.
- Hei! Minä olen Katariina Hänninen, hän esitteli itsensä.
- Petra Lähteenmäki.
Katariina katsoi minua peittelemättömän kiinnostuneena.
- Oletko uusi täällä? En ole nähnyt sinua aikaisemmin.
Olin juuri vastaamaisillani, kun sisään tuli ehkä parikymppinen tyttö, joka talutti shagya-arabia mukanaan.
-Georgia! Katariina huudahti.
-Näkee sinuakin sentään vielä. Miten Chili meni?
- Aivan mahtavasti! En olisi uskonut itsekään ellen olisi ratsastanut, tyttö huudahti lievästi sanoen hämmästyneenä.
- Chili meni jopa viisi minuuttia kouluratsastusta, mutta pukitti minut sitten selästään, tyttö kertoi virnistäen ja vei hevosensa sitten karsinaansa, josta hetken päästä kuului pienoista kiroilua, kun Chili lynttäsi Georgian seinää vasten.
Kävelin Katariina vierelläni satulahuoneen poikki toimistoon, joka oli erittäin viihtyisä. Ruskeahiuksinen poika istui yhdellä toimiston tuoleista. Hän katsahti hevoslehtensä takaa meihin.
- Hei Katariina, hän sanoi ensimmäiseksi ja katsahti sitten minuun tietävän näköisenä.
- Sinä olit eilen Blakkien kanssa. Oletko sen uusi hoitaja? hän kysyi.
Nyökkäsin.
- Minä olen Jani Lahti, Repan hoitaja.
- Petra Lähteenmäki, esittelin itseni kolmannen kerran sinä päivänä.
- Mitä sanoit? Jani huudahti ja alkoi selata lehteään vimmatusti, kunnes löysi oikean kohdan.
- Kuunnelkaa. >Todellinen yllättäjä oli tänä vuonna kansallisissa kisoissa toiseksi sijoittunut Petra Lähteenmäki hevosellaan Ristdancet. Nuori ja odotuksia täynnä oleva pari tähtää huipulle.<, Jani luki ääneen lehdestä.
Välillemme syntyi hiljaisuus. Katariina ja Jani katsoivat minua ihmeissään.
- Onko sinulla oma hevonen? Katariina kysyi.
- Ei. Minulla oli, kaksikin, mutta molemmat kuolivat...
Katariina ja Jani tajusivat heti tilanteen katsahdettuaan toisiaan.
- Mutta sinä selvisit siitä, etkä lähtenyt pois ratsastuksen parista, sanoi tuttu ääni ovelta. Sofia. Hymyilin ja sanoin lähteväni Blakkien kanssa ulos.
Blakkie hirnahti iloisesti ovelta. Pujahdin karsinaan ja halasin Blakkieta. Tuntui hyvältä. Blakkie oli odottanut näkevänsä minut ja niin se näkikin. Aloin sukia Blakkieta.

Talutin Blakkien pihalle. Suunnistimme hevosten uittorantaa kohti. Vesi oli tyven. Kosketin pintaa ja värähdin. Vielä ei kannattanut uittaa hevosia, kun vesi kerran oli jääkylmää.
Juoksutin Blakkieta niin kauan kuin jaksoin juosta. Pysähdyimme lopulta pellon viereiselle tielle. Sadepisarat alkoivat valua Blakkien kylkiä pitkin. Taivas itki. Silloinkin oli ollut tälläinen päivä...silloin, kun Rami lähti...sanoi hyvästit...
Käteni osui kultaiseen medaljonkiin, jonka Rami oli antanut. Sisältä löytyi kaksi kuvaa: Cotton Candy ja virnistävä Rami yhdessä Ristdancet-hevosen kanssa. Kyyneleet tulvahtivat taas kerran silmistä, mutta niitä ei huomannut sateen valuessa kasvoilta.
Tulimme Blakkien kanssa märkinä sisälle ja Jani tokaisi, että ulkona oli oikea koiranilma. Hoidin Blakkien kunnolla alusta loppuun ja pian se kiilteli puhtauttaan karsinassaan tyytyväisenä elämäänsä. Ja niin olin minäkin. Tyytyväinen elämääni juuri tässä ja nyt.

Vastaus:

Noniin, hienosti otit neuvosta vaarin ja kuvailit enemmän. Tekstisi on todella sujuvaa ja sitä on helppo lukea. Nuo keskustelutkin etenivät koko ajan, ja olit huomionut talliporukastamme piirteitä. Tuo tieto Ristdancesta olikin ihan uusi! Varmasti saan vielä lukea jatkossakin näistä elämäsi tärkeistä eläimistä, ja Ramista =) Vinkkinä voisin sanoa, että hoitoa voisit kuvailla enemmän. Palkka 120V€ :)

Nimi: Petra

03.04.2014 15:02
Avasin tallin ovet. Sisällä tuoksui vahvasti heinälle. Hevoset hirnuivat karsinoissaan.
- Milli, Star, Bea, Angel, Della...luin ääneen karsinoiden ovista nimiä.
Tallin sisällä ei ollut ketään, eikä ollut ulkonakaan. Siitä päättelin, että tallilla ei joko ollut ketään tähän aikaan, joka tuntui kyllä aika lailla mahdottomalta sillä kello läheni kolmea iltapäivällä. Tai sitten kaikki vain ovat jossain; maastossa, maneesissa, pelloilla...
Pysähdyin käytävän päässä olevan karsinan kohdalle. Karsinan sisällä ei ollut ketään, mutta ovessa luki Black night "Blakkie". Tuleva hoitohevoseni.
Vilkaisin satulahuoneeseen ja sitä kautta toimistoon. Sitten vielä rehuvarastoon. Ei ketään. Kaikki olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen paikalta. Kävelin kirkkaankeltaisissa kumisaappaissani ulos raikkaaseen ilmaan. Ilma oli tyyni. Vain tuuli vingahteli korvissani. Kaikkialla oli autiota, ei elonmerkkiäkään missään. Tai ehkä se oli vähän liioittelua. Kyllähän täällä elonmerkkejä oli ja talli täynnä ratsuja. Ja kyllä ne ihmisetkin jostain löytyisivät.
Tuossa oli Sofian talo, tuolla maneesi, tarhat ja kauempana laitumet. Kävelin tarhoja kohti, koska siellä näkyi muutama hevonen.
Yhdessä aitauksessa juoksi musta arabi. Se juoksi tuulennopeasti tarhan poikki. Lisäsi aina vain vauhtia ja meno muuttui kovemmaksi. Laukka lumosi minut. Jäin aidan pieleen seisomaan. Jotenkin vain tiesin, että tuossa oli minun unelmien hevonen. Siinä se seisoi pää ylväästi pystyssä ja jatkoi sitten uljaasti laukkaansa.
Blakkie, Black night. Tiesin, että tuossa se taas meni ohitseni tuulta nopeammin hurjaa laukkaansa laukaten.
- Black night...Blakkie...maistelin sanaa suussani ja päätin yrittää. Yrittää tehdä ensimmäisen kontaktin tähän uljaaseen hevoseen.
- Blakkie! huudahdin. Ori kääntyi katsomaan minua. Se tunsi nimensä ja olin pakahtua innosta tajutessani, että saisin hoitaa unelmien hevostani.
- Tule tänne, Black night! kehotin.
Ori katsoi minua epäluuloisesti, mutta lähti ravaamaan eteenpäin, minua kohti. Koko ajan se piti minua silmällä. Hevonen pysähtyi puolen metrin päähän minusta. Katselin sitä. Se nosti taas kerran päänsä ylväästi pystyyn ja katosi sitten paikalta tuulennopeasti laukaten.
Siinä se todellakin oli ilmielävänä. Muitot tulvahtivat mieleen. Katkerat, suloiset muistot. Entinen Cotton Candy-poni, entinen Ristdancet-hevonen, entinen poikaystävä Rami...Ensimmäinen kuoli ähkyyn, toinen jäi rekan alle, kolmas lensi tuulen mukana toiseen kaupunkiin...ja niin oli lentänyt hänkin. Katkerat kyyneleet tulivat. Hän oli selvinnyt kaikista kolmesta menetyksestä, kaikista kolmesta todellisista rakkauden kohteistaan. Mutta sydän oli pysynyt tyhjänä. Voisikohan Blakkie paikata sen? Toivoin niin.
Pikkulintu lauloi puussa enteellisesti, ja kun avasin silmäni, huomasin tuijottavani Blakkieta suoraan silmiin. Se katsoi minua ystävällisesti ja työnsi turpaansa lähemmäksi. Silitin sitä, halasin ja peitin pääni sen mustiin jouhiin.
Hevonen pysyi paikallaan. Se vaistosi suruni. Päästin irti. Blakkie ei lähtenyt. Merkitsikö se ystavyyttä? Olisiko tyhjä koloni taas paikattu aivan kuten silloin, kun Rami tanssi elämääni Cotton Candyn kuoleman jälkeen Ristdancet-hevonen mukanaan?
Katkerat kyyneleeni kuivuivat poskille. Tuuli puhalsi leppoisasti tallipihan yli. Halasin Blakkieta. Pitkään ja hartaasti. Siitä oli tullut elämäni uusi rakkaus.

Vastaus:

Ihana aloitus! Ja kuinka kuvailevasti ja sujuvasti kerroit. Tätä olisin voinut lukea pidempäänkin! Ensi kerralle toivon sitten vähän kontaktia myös ihmisiin ja tarkempaa tutustumista Blakkieen =) Keskustelulla saa tarinaan pituutta, ja voit myös kertoa esim. tallimatkastasi. Olisi myös kiva kuulla enemmän Cotton Candystä, Ristdancetista ja Ramista! Palkka 90V€

Nimi: Jani

25.03.2014 12:04
Emme voineet muuta kun nauraa, hekotimme niin että vesi valui silmistä, kunnes meidät keskeytettiin.
-Tarvitsemme varmastikkin tätä, naisen ääni kuului takaatamme.
Käännyimme ympäri, ilmeet peruslukemilla ja virnistimme kummatkin kun näimme Sofian, joka
heilutteli porakonetta oikeassa kädessään ja katsoi meitä silmät tuikkien.
-Kyllä vain, hihkaisin ja nappasin porakoneen matkaani.
-Sofia, jos sinä ja Katariina otatte lankun vastaan, kun minä irroitan sen, kysäisin.
-Toki, mutta irroita ensin ylempi, niin ei käy vahinkoa jos Repa meinaa ylös, nainen vastasi.
-Totta , tehdään niin ja rupesin työhön.
Lankut olivat tukevasti kymmenensenttisillä suurilla ruuveilla kiinni, kummastakin päästä
neljällä kappaleella, joten kesti hieman ennekuin saimme lankun pois edestä.
Koko työmme ajan Repa vain katseli meitä ja olla möllötti sammakkoasennossa, vatsa nurmea kohden.
Lopulta me kaikki kolme seisoimme ringissä Repan ympärillä ja mietimme miten saisimme sen kaikista
helpoimmin ylös, tästä hankalasta asennostaan.
Muistin ensiapu kurssiltani muutaman kikan ja kokeilimmekin niitä.
Ensin kokeilimme kääntää hevosen varoen kylelleen, mutta ei se tuottanut tulosta.
Repakin rupesi jo hermostumaan yksitoikkoisesta tapahtumastaan.
-Menkäähän naiset edestä täytyy käyttää vähän kovempaa otetta, tämähän ei sitten satu vaikka varmasti siltä näyttääkin.
Sofia ja Katariina astuivat syrjemmälle meistä ja seurasivat mitä meinasin tehdä.
Otin toisella kädellä hevosen hännästä kiinni ja toisella nykäisin kireällä olevasta liinasta, niin että hevosella
ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kierähtää kyljelleen.
Repa nousikin heti ylös ja pärskyen puisteli itsensä ravasta.
Naiset palasivat luokseni ja Sofia piteli oria kun tarkastin sen jalat ja vatsan alusen tarkasti, tottuneilla silmilläni.
-Huh, kaikki kunnossa rapaa lukuunottamatta, huohahdin tyytyväisenä.
-Hyvä homma, onni onnettomuudessa, Katariina sanoi ja naurahti.
-No kyllä, Nuorukaiset sitten laittavat tämän aidan kuosiin kun kerkesitte sen irtikin ottamaan, Sofia sanoi leikkillään.
-Toki laitan, sanoin ja repsesin nauramaan samalla, kun nykäisin Katariinan hihasta että auttaa minua.
Sofian pidellessä hetken oria aloillaan, kiinnitimme Katariinan kanssa sovussa aidat paikalleen.
-Valmista on, kiitos vain, huikkasin ja otin oriin itselleni.
-Ole nyt varovainen että ei uudelleen käy näin, KAtariina sanoi ja hihitti.
-Niin en tiedä miten sinä olet tottunut tekemään puomiharjoituksia mutta.. Naiset räjähtivät nauramaan ja
räjähtivät nauramaan moikaten, ennekuin lähtivät rinnatusten talliin.

Kentällä kävelin oriin kanssa urakalla, sillä olin huolissani jos Repan jaloissa olisikin joku revähtymä,
tuo äskeinen asento oli silkkaa akropatiaa hevosellekkin.
Käynnissä ei ollut mitään huomiota herättävää, joten miskutin oriin leppoisaan raviin, siirtäen
ympyrää niin että se joutu menemään puomit.
Repa nosteli tarkkaan jalkansa, onnistuen täydellisesti.
Hevonen teki mielellään harjoituksia, siitä näki miten se nautti kun, yli nostellen jalkansa se keikkui
puomie ylitse, osumatta niihin kertaakaan.
Vaihtelin suuntaa ja hieman tempoa, toki puomien rajoissa ja orihan teki käskyjeni mukaisesti.
Hidastin heosen käyntin ja kelasin sen luokseni.
Kävelimme sopuisasti kentältä ulos, menimme pitkin poikin tallin pihaa.
Tämä se vasta oli elämää, mietin kun Katariina moikkasi hyvästiksi.
moikkasin hymyillen takaisin ja käänsin Repan talliin päin.

Vastaus:

Noniin, oikein mukava loppuosa. Hyvä ettei käynyt pahemmin kenellekään! Tässä oli paljon sitä kaipaamaani vuoropuhelua ja jonkin verran myös kuvailua, siitä plussaa! Suosittelen kuitenkin vielä keskittymään enemmän tallin muihin eläimiin, ja käyttämään niitäkin tarinoissa! Palkka 80V€!

Nimi: Jani

24.03.2014 22:16
Saavuin tällä kertaa pyörällä tallille kun oli aikaa jailma mitä mahtavin.
Jätin pyöräni etäämmälle tallista parkkipaikalle.

Kävelin suoraa päätä Repan luokse ja annoin sille omenan jonka sille olin ottanut mukaan.
Repa söi halukaasti maiskutellen omenaa, kun talutin sen tallin eteen puomille.
Sidoin Oriin kiinni ja kipaisin pikaisesti harjat, suojat sekä suitset ja liinat.

Palatessani hieman huolissani hevosesta, ylättyin totaalisesti.
Repa söi kymenisen metrin päässä kuivaa nurmea, nostaen päänsä kun huomasi minut.
Katsoin sitä hetken ja mietin mitä teen, en viistisi karkuuttaa sitä aivan kokonaan.
Tein niinkun yleensäkin tällaisissa tilanteissa, otin porkkanan ja istuin pakin päälle maiskuttaen
nautinnollisesti porkkanaa ja hei se oli ihan oikeasti makea porkkana :D
Repa katseli minua uteliaana ja käveli löntystellen luokseni ottaen porkkanan kädestäni.
Otin vaihtokaupaksi narunsta kiinni ja sidoin sen uudestaan puomiin.
Repa leikki narulla koko harjauksen ajan ja minun piti kokoajan vahtia sitä että se ei olisi aukaissut narua.
Sain harjattua hevosen puhtaaksi ja kiinnitin suojat ja suitset, liitäen liinan kiinni.

Talutin hölmöilevän oriin kentälle suljin portin, päästäen Repan irti.
Otin neljä puomia ja asetin ne raviaskeliin. Lisäsin puomien reunoille kanisterit odottamaan
että nostaisin hieman puomien korkeutta. Etsin katseellani ori ja repesin nauramaan.
-Ei voi olla totta, nauroin, mutta vakavoiduin huomatessani ongelman.
Ori oli änkänyt itsensä aidan ja ruohon väliin niin että se oli sammakko asennossa, vaikkakin
tilanteesen nähden ihmeen rentona.
-ääh, tuota noin... huomasin Katariinan pihalla.
-KATARIINA, TULE TÄNNE, huusin hillitysti naiselle ja repesin nauramaan tilanteelle.
Katariina kipaisi luokseni ja ihmetteli mitä oikein nauroin täydestä sydämmestäni.
-Niin mitä nyt, nainen kysyi.
-Ööh, jos näytän niin ymmärrät, sanoin ja kävelimme aidalle missä Repa edelleen söi tyynenä
sammakko asennossa kuivaa ruohoa.
-Miten tuo on mahdollista, Katariina kysyi pidätellen nauruaan.
-Jaa kun en tiedä, mutta mitäs tehdään, kysyin

Jatkuu-->

Vastaus:

Vautsi, odotan innolla jatkoa! On se Repa kyllä taitava ponski! Palkka tästä osasta 80V€. Ja super kun käytät muita, mutta muistahan että minäkin siellä tallilla aina pyörin!

Nimi: Jani

24.03.2014 19:30
Saavuin tallin pihaan autollani, parkkeerasin ja astuin ulos vetäen syvään henkeen raitista kevätilmaa.
Kävellessäni talliin katseli ympärilleni, näin kentällä kaksi ratsukkoa, Kiran ja Hopen sekä
Katariinan ja Arthanin. Katselin hetken mielenkiinnosta heidän menoaan.
Hevoset ja ratsastajat tekivät näemmä helppoja kouluratsastus harjouksia.
Moikkasin heille, kun huomasin että tytöt olivat huomanneet minut ja sain kädenheilautukset takaisin.

Tallissa oli rauhallista, kävelin Repan karsinalle ja huomasin että se oli puhdistettu, käänyin kannoillani
ottaen narun matkaani.

Kävelin reippaasti Repan tarhalle ja Hevonen hörähti tuttavallisesti, kun otin sen kiinni.
Aukaisin portin ja tunsin kuinka ori tunki ohitseni, tönäisten minut edestään.
Avuttomana menin muutaman metrin Repan mukana kunnes sain sen kääntymään, lujalla nykäisyllä narusta.
Repa katseli tammoja kiinnostuneena ja hörpötti niille flirttaillen, nykäisin narusta uudelleen ja sainkin hevosen huomion.
Jatkoin matkaani, valmiina reagoimaan jos Ori taas lähtisi itsenäisesti etenemään, mutta se oli
loppumatkan kiltisti vierelläni.

Tallissa jätin oriin käytävälle ja annoin sille porkkanan pureskeltavaksi.
Kipaisin varusteet ja harjat matkaani ja palasin hevosen pariin.
Repa kuopi kärsimättömästi, kunnes menin ja komensin sitä koskettamalla lapaa.
Otin harjan ja harjailin topakoin ottein oriin lävitse. Repa koko harjauksen ajan höselti jotain ihmeellistä.
Välillä riuhtoi narija ja kuopi, toisaalta taas peruutti ja hyppäsi eteen kun narut kirityivät liikaa.
Sain harjattua oriin lävitse ja irroitin sen naruista kääntäen sen höseltämään karsinaansa, ennekuin
se hermostuisi enempää. Sidoin sen kalteriin kiinni ja laitoin varusteet nyt seisovalle hevoselle.
Hevonen oli karsinassa valmiina, joten eikun kypärä päähän ja hanskat käteen.

Ovella vastaani tulikin Katariina ja Kira hevosineen, tytöt väistivät ja moikkasivat hymyillen
kun menin ulos.
- Kiitos vaan, huikkasin tytöille ja jatkoin kentälle.

Kentällä talutin Repan kaartoon, mittasin pikaisesti jalustimet ja nousin penkiltä selkään.
Repa käveli pitkin rennoin askelin uraa myöden.
Tein suuria ympyröitä ja vaihtelin suuntaa, aina eri ratsastusradantiellä.
Käveltyäni kymmenisen minuuttia otin tuntuman, pyytäen Repaa alleni.
Hevonen keveni kädeltä ja otti selkänsä käyttöön, laittaen myös takaosansa työhön.
Taivuttelin Repaa aina kulmissa ja siirryin kahdeksikolle vaihtaen asetusta aina ympyrän mukaisesti.
Hevonen kuunteli auliisti hienoja apujani ja meno tuntui hyvältä, vaikka tämä oli vasta toinen kerta
Repan selässä.
Palasin päätyyn suurelle ympyrälle, nostaen ravin ja alkaen keventämään.
Hevonen liikkui reippaasti mutta kuulolla se oli kokoajan, sillä pienimmätkin puolipidätteet menivät lävitse.
Saatuani pidätteet läpi siirryin uralle raviin, keventäen pitkillä ja istuen taas lyhyilläsivuilla.
Hidastin ravin tempoa niin että minun oli helppo istua ravissa, etsin hyvää istuntaa ja huomasin että ainakun
sellaisen sain löytymään Repa keveni kädeltä.
Harjoittelin istunnan löytymistä aika rankasti mutta lopulta olin tyytyväinen itseeni ja Repaan.
Laskin käyntiin ja Repa vaati pitkää ohjaa joten laskin sen hieman puhaltaa.
Käveltyäni hetken vaidoin suuntaa ja otin tuntuman takaisin, kääntäen suurelle keskiympyrälle.
Nostin ravin ja istuin mukaan askeleeseen, valmistellen hevosen laukkaan.
Pieni pohje ja sittenpä se laukka nousikin.
Tunnustelin laukkaa, se oli miellyttävää ja hyvä tempoista.
Yllätyin laukan sujuvuudesta joten ohjasin oriin uralle ja laukkasin muutaman kierroksen suuntaansa.
Tiputin laukan raville ja ravasin hymyillen, kunnes laskin käyntiin.
Taputin reippaan ja hyväntuulisen hevosen kaulaa ja käänsin ratsuni kaartoon.
Löysäsin selästä käsin vyötä ja laskeuduin keposesti selästä maahan.
Nostin jalustimet ja otin ohjat kaulalta, lähtien taluttamaan puuskuttavaa hevosta.
Kävelytin Repaa kunnes se ei enää puuskuttanut ja lähdin talliin.

Tallissa oli rauhallista eli tytöt olivat kerenneet mennä, harmi olisin halunnut tutustua heihin.
Talutin hionnee Rean käytävälle ja laitoin kiinni.
Poistin varusteet ripeästi ja harjasin pahimmat ravat pois, laskien porkkanaa odottavan Repan karsinaansa.
Laitoin kuppiin kolme porkkanaa ja suljin oven.
Otin varusteet matkaani ja menin varustehuoneeseen.
Katariina olikin sielä puhdistelemassa varusteitaan.
-Hei vaan, huikkasin iloisena kun en ollutkaan yksin.
-Hei, mitä kuuluu, ei ollakaan juteltu hiveästi, nainen sanoi katsoen minua hymyillen.
-No mitäs tässä hoitamassa Repaa, vastasin katsoen takaisin, huomaten hyväkuntoiset vaaleat hiukset,
jotka olivat lantiolle asti.
-Niin kuulinkin, kun puhuttiin Kiran kanssa eilen, Katariina sanoi ja jatkoi työtään.
-Niinkö, kysyin uteliaana tapittaen häntä.
-no ei mitään kunhan puhuttiin tyttöjen juttuja, Katariina naurahti ja nousi ylös.
-Ouh, okeij, hymyilin, laittaen varusteet paikalleen.
-Kuules tarvitsetko kyytiä, kun olen lähdössä, Kysyin Katariinalta.
-No tuota, käyhänse, mennänkö nyt, hän vastasi.
-Joo ajattelin että mennän, Sanoin vienosti hymyillen ja aukaisin naiselle oven.
Katariina pujahti ohitseni ja minä seurasin perässä.

Kävimme vielä morjestamassa hevoset, kunnes poistuimme autolleni rupatellen niitä näitä.

Vastaus:

Tämähän oli mielenkiintoinen ja laadukas tarina! Vinkkinä voin sanoa että yksityisistä kannattaa tutustua hevoseen Csontváz Hátrány sekä omistajaansa Gerogiaan, sillä saa tarinaan elävöitystä! Nyt olit käyttänyt kivasti muitakin ja tuo kuvailu hoitaessa oli ihanaa! Palkka 100V€!

Nimi: Kira

23.03.2014 11:55
Parkeerasin skootterini tallin parkkipaikalle ja hyppäsin maahan. Vedin kypärän pois päästäni ja laitoin sen peiliin roikkumaan. Lähdin kohti tallia. Näin kuinka Hope juoksi tarhassa. Se oli komea. Se laukkasi häntä soihtuna ja ruskea karva kiilsi aamu auringossa. Jäin katsomaan sitä hetkeksi. Häntä oli kuin voiton viiri, tuulessa liehuten. Pää pystyssä ja korvat hörössä ori tuli portille ja teki tiukan käännöksen juosten pois päin takapuoltaan heitellen. Hymyilin ja astelin talliin. Vein laukkuni kaappiini ja otin mukaani Hopen riimun. Kävelin heppani tarhalle ja kutsuin sitä. Komeasti poika laukkasi luokseni ja hörähti.
- Hei poika, sanoin sille silittäen sen silkkistä turpaa. Pujotin orille riimun päähän ja napsautin narun paikalleen. Avasin portin ja pyöräytin hoitsuni ulos siitä sulkien sen samalla.

Harjasin oria uutterasti ja kuuntelin samalla... jotain. Talli oli hiljainen, koska hevoset olivat ulkona. Otin kaviokoukun ja putsasin jokaisen kavion. Suoristauduin ja lähdin hakemaan Hopen varusteita. Heitin satulan hepon selkään ja tarkistin, että se on kunnolla molemmilta puolilta.
- No nii ja sitten suitset, puhelin itsekseni ja otin kuolimet käteeni, pitäen kuitenkin niska lenkistä kiinni. Tarjosin kuolaimia ja Hope otti ne heti vastaan.

Talutin hevosen maneesiin ja tarkistin siellä vielä satulavyön ja muun varustuksen. Tajusin samassa, että olin unohtanut suojat.
- Voi nakki, huudahdin. En olisi kehdannut taluttaa hevosta enää takaisin talliin ja uudelleen maneesiin. Samassa kuulin viheltelyä. Katsoin ovelle ja näin siellä minua pidemmän ja vanhemman naisen. Tällä oli kauniin vaaleat hiukset.
- Heii voisitko auttaa minua nopeasti? huikkasin ja nainen kääntyi katsomaan minua. Naisella oli päällä farkkuratsarit ja huppri.
- No miten voin auttaa? nainen kysyi päästyään luokseni.
- Hei ei ollakaan vielä tavattu. Olen Kira Miller, esittäydyin ensin ja puristin naisen kättä pitäen samalla kiinni Hopen suupielestä.
- Katariina Hänninen, nainen esitteli itsensä.
- Niin siis unohdin laitta Hopelle suojat ja nyt minun pitäisi hakea ne niin ajattelin voisitko pidellä sitä sen aikaa? selitin ja vetäisin kysymyksen siihensamaan lauseeseen.
- No tottakai, Katariina sanoi ja ojensin ohjat naiselle. Lähdin hölkkämään talliin.

Laitoin viimeisenkin suojan paikalleen ja otin ohjat Katariinan kädestä.
- Kiitos paljon, sanahdin kiitokseksi ja laskin jalustimet alas.
- Eipä mitään. Voin auttaa sinut selkään jos tarvitsea, Katariina sanoi vielä silmissään kysyvä katse.
- Ei kiitos enköhän pääse sinne itsekkin, sanoin hymyillen ja laitoin jalkani jalustimeen. Ponnistin selkään ja heilautin jalkani hevosen toiselle puolella.
- Selvä. No nyt pitää mennä hei, Katariina sanoi ja lähti kiireesti kävelemään kohti portteja.
- Heippa ja kiitos vielä, kun pitelit Hopea, huudahdin naisen perään. Säädin jalustimia hiukan pidemmiksi ja pyysin hevosta käyntiin. Pidin ohjat löysällä, mutta ori käveli silti turhan reippaasti. Pidätin sitä hiukan istunnalla. Muutaman kierroksen jälkeen keräsin ohjat ja tunsin kuinka ori kiristi vauhtiaan. Istuin syvälle satulaan ja tein puolipidätteitä. Hevonen vastasi pienesti apuihin. Tein lyhyen alkuveryttelyn. Menin myös hiukan ravia ja nostin sitten laukan. Hope ponnahti innokkaasti laukalle ja annoin sille ohjaa. Ori laukkasi todellakin kovaa. Pidätin sitä hiukan. Parin kierroksen jälkeen hidastin hevosen käyntiin. Tein voltteja sinne tänne. Samoin ravissa. En ottanut laukaa enää sillä tunnilla. Menin aika paljon käyntiä ja muutamia kerjoja rauhallista ravia.

- Hyvä poika, puhelin hevoselle ennen kuin tulin alas. Tulin alas satulasta ja löysäsin vyötä yhdellä. Nostin jalustimet ylös ja vedin ohjat hevosen pään yli. Lähdin taluttamaan oria kohti tallia. Riisuin satulan ja vein sen omalle paikalleen. Kävin hakemassa laukustani porkkanan, jonka olin vienyt veljeltäni, joka jätti sen pöydälle. Kävelin Hopen karsinalle ja annoin sille porkkanan. Pujotin riimun orin päähän ja laitoin narun paikalleen. Laitoin narun menemään turvan ympäri ja avasin oven. Talutin orin ulos ja se alkoi pyöriä ympärilläni.
- Nyt paikoillasi! komensin oria ja nykäisin narusta. Päästin sen lautumelle ja ori lähtikin laukaten pois. Vauhtiaan kiihdyttäen se laukkasi häntä soihtuna toiseen päähän missä teki käännöksen ja tuli takaisin. Sitten se ravasi heinien luo ja alkoi mutustaa niitä paljon rauhallisempana. Hymähdin ja menin takaisin talliin Laitoin riimun ja anrun paikalleen ja otin harjan käteeni. Aloin lakaista tallikäytävää. Tuskin sitä kokonaan jaksaisin lakaista, muuta osan sentään ajattelin samalla, kun lakaisin lattiaa. Jossain kävi ovi ja pian näinkin Janin.
- Hei Kira, poika huikkasi tullen lähemmäs. Ruskeat hiukset olivat hiukan pörössä.
- Heii, mitä kuuluu, vastasin ja lopetin harjauksen.
- Ihan hyvää. Entä sinulle? poika kysyi kohteliaasti. Nojasin harjaan.
- Ihna hyvin. Ratsastin tänään ekan kerran Hopella, selitin nopeasti.
- Aaaivan, kun olet uusi, Jani sanoi ymmärtävästi.
- Mutta minu pitää nyt mennä, hän sanoi äkkiä. - Moikka.
- Heippa, huikkasin nopeasti ja hymyilin. Jatkoin lakaisua.

Avasin kaappini oven ja otin sieltä tavarani. Oli aika lähteä kotiin. Kävin vielä rapsuttamassa Hopea, joka norkuili portilla. Sitten kävelin parkkipaikalle ja vedin kypärän päähäni. Hyppäsin skootterin selkään ja käynnistin sen. Ajoin tietä pitkin kotia kohti ja kuulin Hopen kimeän hirnahduksen.

Vastaus:

Oikein kiva tarina! Suosittelen käyttämään enemmän kuvailua ympäristöstä ja eläinten käytöksestä. Se elävöittää tarinaa ja lisää samalla entisestään pituutta. Palkka 100V€!

Nimi: Katariina

21.03.2014 15:16
Astelin taas aamulla autolleni, mutta unohdin että avaimeni olivat huoneeni pöydällä. Lampsin oitin yläkertaan hakemaan huoneestani avaimet, mutta ne eivät olleetkaan enää pöydällä. Miltei revin hiuksia päästäni, sillä minä halusin mennä ajoissa hoitamaan ja liikuttamaan Arthanin. Vihan savu nousi korvistani kuin junan piipusta ja tömistelin suutuspäissään lattiaa kuin norsulauma konsanaan.

Ulkona paistoi onneksi aurinko, joka vähän hellitti vihantunnetta, mutta silti olin vihainen sille kuka avaimeni oli vienyt. Etsin koko talomme läpikotaisin, vierassiipeä myöten, mutta turhaan. Niitä samperin avaimia ei vieläkään löytynyt. Puristin käteni nyrkkiin ja kyyneleet alkoivat virrata kauniista sinisilmistäni. Pyllähdin keskelle olkkarin lattiaa ja katselin ulos ikkunasta. Linnut lentelivät kauniisti aurinkoisessa, mutta vähän rapaisessa maisemassa.

Nousin kuitenkin ylös ja pyyhin kyyneleeni jatkaen auton avaimien etsintöjä kuumeisesti. En osannut edes etsiä meidän koirien kopeista, koska ajatuskin siitä että koirat ne avaimet olisivat piilottaneet oli erittäin järjetön ja hullu. Silti sisimmässäni ajattelin toisin. Kävelin suoraan Rikin koppiin ja tutkin sen läpikotaisin, mutta ei jälkeäkään. Sitten satuin menemään Rokin koppiin ja kappasvain, siellä olivatkin minun autonavaimeni. Avaimenperä niistä oli kyllä syöty, mutta muuta tuhoa Roki ei saanut aikaiseksi.

Roki ei edes halunnut näyttäytyä minulle, kun nousin seisomaan kopin viereen vislaten koiraani. Kohautin olkiani ja avasin autoni ovet, joka oli tullut edellisenä iltana huollosta. Starttasin autoni ja lähdin ajamaan kohti Zafiria. Keskipaikkeilla autoni sammui keskelle tietä, sillä en ollut edes ajatellut bensavalon palamista ennen kuin lähdin. Viha nousi taas sisimmästäni pintaan ja potkin autoni renkaita suutuspäissäni. Onneksi erän nuori ja ystävällinen herrasmies tuli auttamaan minua ja tankkasi autoani hänen varakanisteristaan. Niillä bensoilla pääsin seuraavalle huoltsikalle ja tankkasin autoni täyteen ja sinne meni se sata euroa.

Senkin satasen olisi voinut käyttää vaikka eläinlääkäriin. Kiitin vielä perässäni ajanutta nuorta miestä ja lähdin jatkamaan matkaani Zafiriin. Pian Zafirin pihassa päässäni kiehui, mutta kun aurinko paistoi suoraan naamaani vasten ja lämmitti ihanilla kultaisilla säteillään vihani alkoi laantua ja minä pääsin hyvillä mielin jatkamaan tallipäivääni, joka ei edes ollut kerennyt alkaakkaan.

Astelin vähän väsyneenä, mutta silti erittäin aurinkoisena talliin, vaikka pieni vihankatku päässäni olikin. Menin suoraan Arthanin karsinan luo, mutta sitten muistinkin että Arthan olisi ulkona. Olin sanonut Sofialle, että haen sen itse sisälle kunhan tulen. Ja kello oli nyt jotain 10 maita. Nappasin talikon ja kottikärryt Arthanin karsinan luokse ja aloin luomaan lantaa. Se yksi ja ainut pahanhajuinen kakkakasa ei meinannut millään nousta talikkoon vaikka kuinka yritin. Se lemusi ja höyrysi kärpästen ympäröimänä.

Lopulta sain otettua karsinan aivan puhtaaksi ja vein talikon sille kuuluvalle paikalle tyhjentäen sitten kottarit lannasta ja muusta liasta. Sitten ajoin kottarit niille kuuluvalle paikalle ja otin Arthanin riimun sekä riimunnarun käteeni. Katselin kättäni hetken ja huomasin että se on aika pieni. Naurahdin itselleni ja lähdin kävelemään kohti tarhoja. Arthan katseli tarhan perimmäisessä nurkassa minua ja hörähti lempeästi. Aukaisin tarhan portin ja astuin sisään. Suljin portin perässäni ja katsoin Arthania kysyvästi. Arthan pomppi tasajalkaa tarhassa eessuntaassun ja hirnui minulle. Lopulta kun laitoin käteni taskuun lämmitelläkseni sitä Arthan pinkoi samantien luokseni ja hamusi taskujani.

Olin unohtanut että toisessa taskussani oli aamulla mukaani nappaama omena mukana. Arthan yritti kovasti saada omenaa taskustani, mutta kielsin sitä ottamasta omenaa. Pujotin hellästi riimun Arthanin kauniiseen ja aika siroon päähän ja kiinnitin riimunnarun niihin. Avasin tarhan portin ja Arthan kulki vierelläni kuin poliisikoira. Pysäytin Arthanin tallin pihaan ja kaivoin omenan taskustani. Laskin riimunnarusta kokonaan irti ja lähdin kävelemään eteenpäin, poispäin Arthanista. Arthan seurasi minua kuin ankanpoika emoaan ja pian tunsin kuinka sen turpa tuli olkani yli rinnuksilleni hörähtäen lempeästi.

silittelin Arthanin sileää turpaa hetken ja annoin sille omenasta puolet. Arthan rouskutti omenaa innoissaan ja otin taas riimunnarusta kiinni. Talutin sen talliin, Arthanin omaan puhtaaseen karsinaan. Se alkoi heti kyöhnyttää minua vasten ja naurahdin sille lepertelevästi.
- Kuka on maailman paras polle, kuka? Oletko se sinä, mamman oma pikkuinen vauvva.
Lepertelin sille lässyttävällä äänellä ja paijasin sitä hellästi, josta Arthan tykkäsi. Pian säikähdin, kun takaantani kuului tervehdys. Käännyin katsomaan ja näin nuoren ja aika pitkän pojan seisovan takanani.
- Komea ori.
Tuo poika sanoi ja nyökkäsin tuolle vähän hölmistyneenä.
- Kiitos, se on Aragorn Dremeraz, tutummin Arthan. Ja kuka sinä olet?
Kysyin toiselta hymyillen ja taputellen Arthania. Tuo poika katsoi minua vähän oudolla ilmeellä ja sitten vastasi.
- Olen Jani Lahti, komea nimi komealle hevoselle, mutta onko sinun nimesi yhtä kaunis kuin sinä.
Poika sanoi ja uteli nimeäni varsin oudolla tavalla minun mielestäni.
- Olen Katariina ja kiitos kohteliaisuudesta.
Sanoin toiselle hymyillen ja muistin, että minulla on kiire laittaa Arthan valmiiksi tuntia varten.

Niimpä sanoin asiasta Janille ja tuo lähti oman hoitohevosensa Reportterin luo. Naurahdin itsekseni ja lähdin hakemaan Arthanille tuon harjat. Laskin harjanyssykän maahan ja kaivoin sieltä harjat esille ja aloin sukimaan aika kuraista Arthania. Se oli väritykseltään ruskea, sillä muta ja kura olivat peittänyt sen oman sävyn. Pitkään sain kuurata Arthania hiki hatussa ja koittaa saada siitä edes vähän puhtaampi. Lopulta huomasin kellon olevan 13 ja parahdin. Olin vasta aivan alkutekijöissä. Lopetin harjaamisen vasta sitten, kun Arthanin oma kaunis väri olisi esillä. Pian Arthan säteili ja kiilsi. Letitin vielä tuon kauniin pitkän harjaksen kisaletille, samoin hännän. Sitten hain tuon pintelit ja kiedoin ne Arthanin jalkoihin.

Lopuksi heijautin satulan Arthanin selkään ja yritin kiristää satulavyötä, mutta eipä se heti onnistunutkaan. Odotin hetken ja laitoin Arthanille suitset päähän. Muistin että vasta ostin Arthanille rintaremmimartingaalin. Hain sen kaapistani ja kiinnitin sen satulaan ja suitsiin. Kiinnitin suitsien remmit ja laitoin satulavyön kiinni. Tai no ainakin yritin. Arthan ei tykännyt yhtään satulavyöstä, joten minun oli pakko antaa sille omena, että sain satulavyön kiinni.

Lopulta Arthan oli valmis ja kävelytin sen tallin pihaan. Nousin sen selkään ja kävelin kohti kenttää. Kentän portti oli auki ja passitin Arthanin kentälle. Kävelimme hetken koko kenttää ympäri rauhallisessa käynnissä. Kiristin vähän satulavyötä ja laittelin jalustimia oikeisiin mittoihinsa. Lopulta kun olin valmis nostin pienen kevytravipätkän. Hiljennettyäni käyntiin Arthan yritti ryöstää, kun innostui liikaa jo alkukäynneissä. Siirsin istuntani rennoksi ja päätin että voimme vaikka kävellä kaksi tuntia jos Arthan ei oppisi olemaan. Nostin taas pienen ravipätkän, mutta Arthan veti sen överiksi laukkapätkäksi. Istuin taas alas ja hiljensin käyntiin. Käytin vähän voimakkaammin ulko-ohjaa, että saisin Arthanin seuraamaan uraa. Arthan ei tästä tykännyt vaan alkoi pomppimaan tasajalkaa ja heittämään muutaman pukin.

Minun oli pakko nousta satulasta ja viedä Arthan talliin hetkeksi. Hain raipan matkaan ja lähdin nyt uudestaan viemään Arthania kentälle. Yritin nousta selkään, mutta Arthan ei sitä halunnut. Se väisti yritykseni nousta selkään. Ärähdin sille kuuluvasti ja nousin selkään. Arthan alkoi heitellä päätään ylös ja alas, vaikka ohjat olivat löysät. Napautin hellästi raipalla rinnuksille, että Arthan lopettaisi päänsä viskomisen. Arthan kerrankin totteli ja oli heittelemättä sitä läskipäätään. Minulla meinasi palaa hermot ja sain tallin hoitajista katselijoita. He nojailivat kentän aitaan katsoen Arthanin ja minun taisteluani. Nostin ravin ja Arthan vähän aikaa osasi jopa ravata rauhallisesti, mutta sitten taas pitkällä sivulla se ravi lisääntuikin laukaksi. Napautin Arthania raipalla ja vedin vähän tiukemmin ohjista, mutta Arthan halusi heitellä pukkeja. Onneksi pysyin juuri ja juuri selässä. Sain Arthanin rauhoittumaan, mutta sitten se lähti taas uudestaan. Napautin pohkeita kunnolla ja maiskautin, sekä napautin raipalla ottaen samalla rennon istunnan. Arthan lähti kiitopukkilaukkaan, mutta pohkeita pamauttamalla Arthan hiljensi soljuvampaan laukkaan ja lopulta se alkoi rauhoittua.

Hiljensin käyntiin ja me kävelimme hetken. Mietin mielessäni, ettei Arthan näin sekopää voi olla. no tuttua juttua tämä kylläkin oli, mutta halusin testata Arthania vielä maneesissa. Nousin alas selästä ja lähdin taluttamaan Arthania maneesia kohti. Arthanin korvat nousivat salamana pystyyn ja ori laittoi jarrut päälle. Napautin hellästi Arthanin pepulle raipalla ja tuo lähti kävelemään hitaasti mutta varmasti maneesin sisään. Suljin maneesin ovet, ettei Arthan tälläkertaa lähtisi maneesista karkuun. Nousin Arthanin selkään, mutta heti selkään noustuani Arthan näki ison vihreän mörön maneesin perimmäisessä nurkassa ja nousi pystyyn. Napautin tuota raipalla ja kiristin ulko-ohjaa että Arthan laskeutuisi alas. Maneesin ovi kävi ja sisälle tuli samat hoitajat kuin kentän laidalla.

Nousin alas satulasta ja kävelytin Arthania nurkkaan missä se näki mörön. Arthan haisteli nurkkaa innoissaan, mutta lähti sitten kiitopukkilaukkaa pois nurkasta ja liimasi korvat niskaansa. Huusin napakasti Arthanille, että ei saa ja kävelin sitä kohti päättäväisenä. Arthan päätti että ei tule minun luokse, eikä mene nurkkaan joten se teki kolmion mallisen alueen missä se veti pukkeja päästellen ilopieruja ja hirnui. Lopulta Arthanin saatuani kiinni nousin taas sen selkään ja aloitin alusta koko homman. Kävelimme normaalisti alussa tuon kulman ohi missä mörkö vaani Arthania. Lisäsimme vähitellen vauhtia, mutta sama show alkoi manesissa kuin kentälläkin. Se heitteli päätään ja lähti kiihdyttelemään laukkaan.
- ARTHAN! NYT!
Karjaisin Arthanille ja napautin raipalla takalistoon. Arthan vähän vinahti ja nosti päätään, mutta sitten se kulki ohjeideni mukaan ja sain vihdoin ottaa tarpeeksi rennon istunnan.

Arthan kulki hyvin koossa ja kaikenmaailman kiemuroita ja koukeroita saatiin tehdä ilman Arthanin sekoilua. Lopulta lopputunnista otin laukkaa hetken verran ennen kuin olisin siirtynyt käyntiin. Arthan oli aivan eri mieltä, mörkö vaani nurkassa ja Arthan heitti pukkisarjan kulman kohdilla. Liekkö taas nähnyt tosiaan sen vihreän mörön. Rauhoitin Arthanin ja päästin sen laukkaamaan oman mielensä mukaan vähän löysemmillä ohjilla. Arthan laukkasi nyt mörkökulmankin nätisti, mutta vauhtia olisi saanut ottaa pois. Arthan vielä viimeiseksi koko tunnin kruunaamiseksi päätti heittää minut mörkönurkan kohdalla selästään nousemalla pystyyn ja pomppaamalla siitä suoraan pukkilaukkaan.

Nousin maasta vähän aikaa puhdistellen vaatteitani, kunnes katsoin Arthania, joka ravasi todella kauniisti luokseni. Naurahdin tuolle ja kaivoin povitaskustani sille porkkanaherkkuja. Arthan puski pimua pienesti ja minä aloin leikkimään kuollutta. Kaaduin maahan siltä seisomalta ja Arthan kavahti vähän taaksepäin. Pian tunsin Arthanin lämpimän henkäilyn naamani edessä ja säikäytin sen. Arthan vinahti ja lähti yhdellä pukilla luotani pois. Se kuitenkin palasi luokseni intoa täynnä. Otin siltä sen kaikki muut varusteet pois paitsi suitset ja suojat. Suitsista otin ohjat pois. Kannoin ne vähän sivummalle ja aloin juoksemaan Arthania karkuun. Arthan laukkasi perässäni ja lopulta minun pysähdyttyä Arthan ravasi pehmein ja soljuvin askelin eteeni ja otti minut haliotteeseen, siten että tuo tuli suoraan minua kohti ja nosti turpansa olkani yli selkääni vasten ja vetäen minua itseään vasten.

Naurahdin Arthanille ja halusin kokeilla vanhaa temppua mitä joskus teimme Arthanin kanssa. Otin ohjat ja laitoin ne Arthanin suitsiin. Taluti tuon kentälle ja laitoin kentän portin kiinni. Talutin Arhtanin toiseen päähän kenttää ja itse menin puoleenväliin. Sain Arthanin laukkaamaan suoraan minua kohti ja juuri minun kohdallani otinArthanin harjaksesta kiinni ja heijautin itseni Arthanin laukatessa sen selkään. Laukkasimme vielä hetken kentällä, kunnes hiljensimme käyntiin. Kävelimme kenttää ympäri ennen kuin lähdimme kävelemään maastoon hetkeksi. Nousin Arthanin selästä alas ja aukaisin kentän portin. Hyppäsin tuon selkään takaisin ja lähdimme kävelemään sinne maastoon. Ilma oli erittäin raikas ja aurinko paistoi puiden välistä. En jaksanut ottaa ohjia tuntumalle vaan irrotin ne kokonaan suitsista ja kiinnitin ne arhanin kaulanympärille erittäin löysästi. Kävelimme pienen maastolenkin, ennen kuin käännyimme takaisin talleille.

Talleilla vein Arthanin karsinaansa ja laitoin tuon jalkoihin kylmät, sen jälkeen tietysti, kun olin ottanut tuolta pintelit pois. Harjailin Arhtania ottaen suitset pois tuolta. Laitoin Arthanin karsinan oven kiinni kun lähdin hakemaan tuon satulaa maneesista. Maneesiin päästyäni nappasin satulan syliini ja kannoin sen suoraan sille kuuluvalle paikalle. Suitset hain myös ja pakkasin ne hyvin ja laitoin roikkumaan naulaan.
Astelin Arthanin luokse ja taputtelin sitä antaen sille pari namua.
- Tämä ei ollutkaan kauhean kevyt treeni vai mitä kultaseni. Noh, ensikerralla varmasti sinä tottelet minua.
Höpisin Arthanille ja lähdin vähin äänin kohti parkkipaikkoja.

Käynnistin autoni ja lähdin ajamaan kohti Merenvaahtoa. Ehkäpä tämä kaunis ilma vaikutti siihen, että Arthanilla oli taas enemmän virtaa kuin yleensä. Itseeni se ainakin vaikuttaa positiivisesti.
Merenvaahtoon päästyäni parkeerasin auton sille kuuluvalle paikalle ja lähdin talleille. Yksityistalissa oli erittäin sotkuista ja Storm oli ainakin aivan liian tuskallisen likainen. Vein kaikki hevoset ulos ja aloin sitten tekemään tallihommia ja myöhemmin hevosten harjausta.

// Vähä toisenlainen loppu ja treeni oli vähän mitä oli XD

Vastaus:

Tätä oli jälleen todella mukava lukea ja olen vaikuttunut tarinan pituudesta. Kaikenlisäksi tässä oli paljon hauskoja sutkauksia ja hauskoja kuvailuja, joihin ei joka päivä törmääkään. Ja pituus tietenkin on ymös plussaa. Kylläpä tuo Arthan onkin hauska tapaus! Palkka 150V€!

Ps. Muistathan ostaa orillesi rehuja!

Nimi: Jani

20.03.2014 16:36
Nousin auton rämästäni tallin parkkipaikalla, ilma oli pilvinin ja lupaili lunta,
joten ajattelin mennä maneesiin Repan kanssa.

Kävelin valoisaan ja lämpimään tallin, Käytävä oli autio ja muutenkin rauhallinen.
Kävin kaapillani ja otin Repan varusteet, Suojat sekä harjat matkaani.
Repa hörähti yllättyneenä, kun aukaisin karsinan oven rauhallisesti.
Taputin oriin kaulaa ja otin sen naruun, taluttaen käytävälle kiinni.

Käytävällä Repa höselti tuttuun tapaansa ja huuteli tammoille, mutta harjailin hevosta topakalla otteella
enkä suuremmin huomioinut höseltäjää, vaan tein hommani ripeästi.
Suojat ja varusteet menivät rutiinilla, nyt jo kunnolla olevalle oriille.
Hevosen ollessa valmiina ratsastukseen, laitoin itseni kuntoon.
Kypärä ja hanskat ja eikun menoksi, jännitys kupli vatsassani kun talutin oriin maneesiin.

Maneesissa oli rauhallista ja sopivan lämmintä, jätin takkini suosiolla laidalle.
Talutin Repan kaartoon ja kiristin muutamalla reijällä vyötä, jonka jälkeen mittasin jalustimet ja nousin
kevyellä liikkeellä jakkaralta selkään.
Repa lähti käyntiin, kun painoin pohkeeni tasaisesti sen kylkiin.
Käynti oli hyvä tempoinen ja rento, Yllätyin oriin laajoista liikkeistä.
Kävelin maneesia ympäri, etsien istuntaani ja tein samalla erikoikoisia ympyröitä, vaihtaen välillä suuntaa.
Löydettyäni hyvän sävelen selästäkäsin, otin tuntumaa, pyysin Repan ohjan ja pohkeen väliin.
Ori totteli välittömästi ja janosi tekemistä, mutustellen vilkkaasti kuolainta.
Istunalla ratsastin ravia eteen ja otin taas kiinni, Teimme hyvää yhteistyötä ja harjoitus onnistui hyvin.
Käänsin työskentelevän oriin suurelle ympyrälle maneesin keskelle.
Ympyrällä taivutin ensin sisälle ja vuoroin ulos, käytin mahdollisimman pieniä apuja ja silti ori totteli niitä.
Otin käyntiin ja kävelin hetken aikaa löysin ohjin maneesissa, kunnes laskeuduin selästä.
Taputin tasoittuneen oriin kaulaa ja talutin sen talliin, ottaen kaiteelta takkini mukaan.

Tallissa otin pikaisesti varusteet ja suojat pois.
Talutin Repan karsinaansa ja vein varusteet siisitiin varustehuoneeseen.
Irroitin huovan satulasta ja laitoin sen satulan päälle, Suitsista pesin kuolaimet ja ripustin ne koukkuunsa.
Otin kaapistani omenan ja menin karsinalle.

Pilkoin omenan palasiksi ja laitoin ne kuolaavalle oriille syötäväksi.
Oriin syödessä, silitin hetken sen kaulaa ja kävin jalat lävitse, ne olivat kunnossa.
Taputin hyvästiksi sileää kaulaa ja suljin oven huolellisesti.

Vastaus:

Noniin, taas oikein kiva tarina! Edelleen suosittelen käyttämään muita ihmisiä (ja hevosia!) tarinoissa, sillä se elävöittää niitä! Palkka 60V€!

Nimi: Kira

19.03.2014 15:49
Kävelin reippaasti ja huohottavana tallipihan poikki tallii. Olin missanut bussin ja jouduin kävelemään 7 kilometriä. Niin turhauttavaa. Olin auttamatta myöhässä. Kello oli 10. Minulla oli tuhraantunut runsaasti aikaa kävelyyn. Kävelin satulahuoneeseen ja viskasin laukkuni omaan kaappiini. Ensin otin laukusta Hopelle potkkanan. Tosin se oli puolikas ja olin varastanut sen pikkuveljeltäni, kun tämä jätti sen pöydälle. Huohotin siellä sitten hetken ja kävelin talliin. Etsin hoitsuni karsinan ja kurkkasin sisään.
- Olet siis ulkona, sanoin itselleni ja kävelin takaisin satulahuoneeseen. Laitoin porkkanan kaappiini ja käännyin ympäri kuullessani äänen takaani. Ovella seisoi minun pituiseni poika, joka esitteli itsensä Janiksi. Esittelin itseni.
- Mutta nyt pitää mennä sillä olen pahasti myöhässä aikataulustani, sanoin nopeasti ja hyppäsin pojan ohi. Etsin käsiini kottikärryt ja talikon. Työnsin kottikärryt hoitsuni karsinaan ja aloin putsata sitä reippaasti.

Kippasin koko kärryn lantalaan ja kävin hakemassa Hopen riimun ja narun. Kävelin tarhalle ja kutsuin hoitsuani. Hope käveli minua vastaan korvat hörössä.
- No heippa pikkuinen, lepertelin sille. Vaikka eihän se todellisuudessa hirveän pieni ollut. Pujautin riimun hevosen päähän ja laitoin narun paikoilleen. Lähdin taluttamaan hevosta talliin. Laitoin Hopen puhtaaseen karsinaan ja hain harjat sekä porkkanan.
- Toin sinulle jotain, sanoin hevoselle, joka tunki turpansa käteeni hamuten porkkanaa. Annoin sen sille ja rupesin harjaamaan siitä enimpiä likoja. Sain aika pian heppasen harjattua ja napsautin narun takaisin paikoilleen. Talutin hevosen ulos ja katsoin ilmeisesti maastoon vievää tietä.
- Hei oletko menossa maastoon? kuulin kysymyksen läheltä. Käännyin hiukan ja näin Janin.
- Joo ajattelin käväistä ja tutustua hevoseen, vastasin ja hymyilin pikaisesti.
- Aivan no ehkä nähdään myöhemmi, poika sanoi ja katosi talliin.
- Niin ehkä, sanoin hänen jälkeensä ja lähdin kävelemään maastoon.

Olin tehnyt Hopen kanssa noin puolen tunnin lenkin maastossa. Mutta ajattelin juoksuttaa sitä vielä vähän. Vein orin talliin ja hain sopivat varusteet. Talutin Hopen maneesiin ja ohjasin sen ympyrälle. Annoin sen kävellä ja käskin sen välillä kauemmas minusta ja välillä kutsuin sen luokseni. Juoksutin oria eri askel lajeissa.

Pyysin orin taas luokseni ja annoin sille porkanan palan, jonka olin katkaissut isommasta. Talutin sitä vielä ympäri maneesia ja lähdin sitten talliin. Purin hevosen ja laitoin tavar paikoilleen. Minulla oli vielä läksyt odottamassa, joten vein hevosen ulos ja kiirehdin kohti bussi pysäkkiä.

Vastaus:

Noniin, kiva aloitus! Toivottavasti ehdit bussiin! Suosittelen kuvailemaan enemmän muita ihmisiä, hevosia ja maisemia. Sillä saa helposti väritettyä tarinaa ja samalla se venyy pituutta ihan huomaamatta. Mutta jatka samaan malliin! Palkka 60V€.

Nimi: Jani

19.03.2014 13:20
Saavuin vihellellen tallin, se oli tyhjä, kävelin Repan karsinalle ja siellähän ori olikin.
Otin oriin käytävälle harjaukseen.

Kipaisin harjat, suitset, sekä liinan käytävälle ja aloin työhön.
Keltaisen purukerroksen alta löytyi kiiltävä karvainen hevonen.
Puhdistin jalat ja kaviot huolellisesti, jonka jälkeen laitoin suojat ja suitset, sekä liinan korvientakaa
niin että laine olisi tasainen ympyrällä.

Talutin reippaa hevosen maneesiin ja suljin oven.
Maiskautin hevosen ympyrälle ja se lähti kävelemään rennosti.
Katselin hetken sen menoa ja käärin sen luokseni ja irroitin liinan.
Hetken ori seisoi kunnes lähti käveleksimään turpa haistellen pohjan hajuja.
Hoputin hevosen raviin ja se ravasi häntä korkealla kenttää ympäri.
Ori oli hyvän näköinen, kun sen pitkä harjas hulmusi ja lihakset tekivät työtä.
Vaihdoin suuntaa ja jatkoin ravuuttamista hetken.
Rauhoittelin äänin hevosen käyntiin ja edelleen vain seurasin hevosen työskentelyä.
Ori kuunteli ja teki niinkuin käskin kuuliasesti.
Nostin raviin ja siitä muutaman napakan laukka sanan jälkeen laukaan.
Repa laukkasi, maneesi tömisten pitkin uraa ja vaihtoi suunnan innoissaan niin että jopa pukitteli
muutaman kerran ja pärskähti jatkaen laukkaa.
Toppuuttelin raviin ja siitä käyntiin.
Halusin koekilla miten hevonen reagoisi js en ottaisi sitä kiinni vaan se tulisi luokseni.
maneesin kulmassa oli sanko jonka kääsin nurin perin ja istuin sen päälle, syömään omenaa.
Repa käänsi katsensa toisesta päästä minuun kun kuuli omenan rouskuvan.
Ori käveli pitkin askelin lähemmäs ja pysähtyi pärskähdellen kahden metrin päähän.
Söin tyynenä omenaa ja odotin mitä hevonen päättäisi.
Lopulta Repa käveli luokseni ja otti omenan kädestäni mussuttaen sitä hyvillään.
Laitoin oriin kiinni ja taputin kaulaa jonka jälkeen talutin talliin.

Tallissa poistin varusteet ja laskin oriin karsinaansa.
Siivosin tavarat paikoilleen ja palasin karsinalle.
Laitoin kuppiin muutaman porkkanan ja puolitetun omenan.
Moikkasin oriin ja lähdin autolleni.

Vastaus:

Oli ilmeisesti aika kiire kirjoittaa kun on aika paljon kirjoitusvirheitä? Mutta ei hätää, en minä niistä sakota niin kauan kun teksti on kuitenkin luettavissa. Voisit taas kuvailla vähän enemmän etenkin Repan käytöstä. Lisäksi kannattaa käyttää tarinoissa muitakin henkilöitä. Tuo loppu oli tuollainen ihanan söpö! Palkka 60V€!

Nimi: Katariina

18.03.2014 12:19
Askelsin Merenvaahdossa autooni ja lähdin siitä tarkastamaan Caruzon tilukset ja hevoset. Aamu oli vähän navakan viileä, mutta silti todella kaunis sää sai minut liikkumaan enemmän. Jätin autoni Caruzon pihaan ja laitoin trailerin auton peräkoukkuun kiinni. Ähelsin omiani hetken, ennen kuni trailerin lukko osui autoni vetokoukkuun. Lukitsin trailerin autooni kiinni ja aloin tarkistamaan trailerin kuntoa ja laittelemaan sisälle heinää Arthanin matkaa varten Zafiriin.

Nostin heinäpaalin trailerin etuosaan sivuovesta ja kiinnitin sen narulla ylös. Lopulta lisäilin vähän pehmikettä trailerin lattialle ja kiinnitin vesisankon trailerin etuosaan. Trailerin valmiiksi saatuani kävin vaihtamassa ratsastusvaatteet päälle ja laitoin hiuksen korkealle ponnarille. Laitoin myös kankaasta tehdyn hiuspannan päähäni pitämään otsahiukseni aisoissa.
Lähdin kävelemään talleja kohti ja suuntasin väliaikaiskarsinoiden luo. Arthan oli siellä ja vähän hermostunut. Rauhoittelin sitä hellällä äänensävylläni ja rapsuttelin lempeästi ja pehmeästi tuon säkää.
Liu'utin kuljetusloimen tuolle selkään. Kiinnitin lukot asiallisesti ja tarkistin ettei mikään kulma ole vinossa tai paina Arthania.
Arthan nautti selvästi, kun sitä hyväiltiin hellästi, eikä rajusti. Eikä ihme, sillä ei kukaan hevonen tykkää rajuista otteista. Aloin laittamaan sille kuljetussuojia, mutta ori päätti ettei halua niitä jalkaan ja alkoi steppailemaan paikoillaan. Komensin sitä läiskäisemällä hellästi lapaan ja kieltämällä sitä. Vähän aikaa se antoi minun laittaa suojia jalkaan, ennen kuin viimeisen suojan kohdalla se sama ralli alkoi taas. Päätin ottaa riimun ja riimunnarun ja laittaa riimun orin päähän. Arthan älysi että tästä seuraa napakka komennus, joten se alkoi olla jo rauhallisempi.
Viimeisen suojan Arthanin jalkaan saatuani kiinnitin riimunnarun tuon riimuun ja lähdin taluttamaan sitä kohti traileria.
Se käveli tälläkertaa kauniisti, sillä luonnosta ei kuulunut paljoa mitään ääniä. Yllättävän rauhallista. Minä nautin joka hetkestä pihalla, sillä aurigon säteet lämmittivät ihanasti ja sai vähän lumiset maisemat näyttämään taivaallisilta.

Pian aloin lastata Arthania traileriin ja se asteli varmoin askelin traileriin sisälle ja alkoi syödä heinää. Naurahdin sille ja suljin trailerin ovet ja lampsin kohti autoani. Höräytin autoni käyntiin, mutta moottori savutti. Tämähän se tästä vielä puuttuisikin. Soitin autokorjaamolle ja sanoin, että voinko saada apua nopeasti. Puhelimen toisessa päässä sanottiin että he tuovat minulle vaihtoauton, että he voivat korjata rauhassa minun autoni. Lastasin Arthanin ulos trailerista ja sidoin sen pihalla olevaan puomiin. Irrotin trailerin autoni perästä ja tuskastelin sen kanssa pitkään. Lopulta sain kuin sainkin erikoisilla vehkeillä trailerin irti autostani.

Pihaan saapui juuri sopivasti vaihtoautoni ja isompi hinausauto, joka alkoi hinaamaan autoani sen perään. Naureskelimme hetken, ennen kuin sitten reippaas ja lihaksikkaat miehet kiinnittivät trailerin vaihtoauton perään ja minä lastasin Arthanin kyytiin.
Pian pääsin liikkeelle ja vaihdoimme automiesten kanssa numeroita, että he soittavat kun autoni olisi korjattu. Siitä minä en välittänyt juuri ollenkaan, sillä matka Zafiriin olisi jonkinmoisen pitkä. Kuitenkin lähdin varmana ajamaan autoa ja matka meni yllättävän nopeasti. Muutama hassu tunti tuntui vain tunnilta, sillä minulla oli into takalistossa.

Pian häämötti Zafirin tilukset ja Sofia oli minua jo vastassa tallin pihalla. Pysäköin auton sulavasti parkkiin ja nousin autosta sammutettuani sen. Sofia tervehti iloisesti minua ja kättelimme asiaankuuluvasti.
- Hei, olen Katariina. Sinä lienet Sofia.
Sanoin Sofialle ja miltei heti tuli vastapalloon myöntävä vastaus.
- Hei, hauska tutustua. Toivottavasti te viihdytte.
Sofia sanoi minulle ja nyökkäsin hymyillen. Juttelimme vielä hetken ennen kuin aloin ottamaan Arthania ulos trailerista. Arthan oli erittäin ihmeissään ja vähän hermostunut uudesta paikasta.
Hyräilin sille ja sössötin lempeästi. Arthanin ilme oli kyllä ennennäkemätön ja sille oli pakko nauraa. Onneksi sain sen kamerallani kuvattua. Sofiakin nauroi kanssani ja kertoi missä oli mitäkin. Nyökkäsin ja kiitin tuota. Maksoin samalla ensimäisen kuukauden tallivuokran.

Lähdin viemään Arthania sen omaan karsinaansa hetkeksi, että saisin siltä varusteet pois. Se käveli pää korkealla ja hörähdellen silloin tällöin. Talliin mennessämme sen korvat nousivat suoriksi pystyyn ja se hirnahti kimakasti. Sen etujalat nousivat vähän maasta ja se näytti pelokkaalta. Se pelkäsi ilmeisesti tallissa työskentelevää Kiiaa. Naurahdin Arthanille ja rapsutin sitä hellästi taas sään kohdalta ja se rauhoittui.
- Hei, tulisitko tutustumaan Arthaniin, ettei se säikkyisi.
Sanoin minua tuijottavalle tytölle. Tuo askelsi varovasti lähemmäs ja Arthan haisteli tuota erittäin hölmistyneenä.
- Hei olen Kiia, hauska tavata sinut ja Arthan.
Kiia sanoi ja antoi kätensä Arthanin turvan alle haisteltavaksi.
- Hei Kiia, minä olen Katariina, Arthan tuli tänne nyt yksityiseksi.
Sanoin tuolle ja kävelimme eteenpäin Kiian ja Arthanin kanssa. Talutin Arthanin karsinaan ja sidoin sen kiinni. Irrotin lukot loimesta ja liu'utin sen pois Arthanin selästä. Taittelin sen hienosti ja vein sille kuuluvaan telineseen. Suojat otin irti tuon jaloista ja vaihdoin sille kotoani tuomat pintelit. Irrotin Arthanin ja lähdimme ulos. Se hörähti ja veti ihanaa ulkoilmaa sisuksiinsa. Suuret höyrypilvet tupsuttivat tuon nenästä ulos. Lähdimme kävelemään tallialuetta ympäri ja esittelin Arthanille tallin koko alueen. Kävelimme kohti maastoa ja kiersimme siellä pienen lenkin ja tulimme takaisin talleille tutustumaan ympäristöön. Kävimme myös kentällä haistelemassa joka nurkan, ettei vain siellä ole mörköjä. Maneesissakin piipahdimme, mutta siellä oli oikein suuri ja iso vihreä morkö odottamassa ja Arthan riuhtoi itsensä minun otteestani irti ja lähti maneesista. Jokainen paikalla ollut hoitaja yritti saada Arthania kiinni, mukaanlukien tallin omistaja Sofia. Maneesi ei siis ollut Arthanin paikka. Pian se laukkasikin, kohti niittyjä ja tarhoja. Sofia sai sen kiinni tarhan luota ja ojensi minulle Arthanin riimunnarun. Kiitin Sofiaa ja taluttelin Arthania rauhoittaakseni sitä. Lopulta vein sen tarhaan, missä se veti ilopukkeja, hirnui ja hörähteli innoissaan. Tarha siis ainakin oli kiinnostava paikka, jossa se viihtyi. Pyysin pian tallin hoitajat rapsuttelemaan Arthania, ja se rakasti rapsutuksia. Se viihtyi hyvin. Olin hämmentynyt kuinka se viihtyi Zafirissa. Vein sen pian sisälle ja aloin harjailemaan sitä. Pitkin ja pehmein vedoin harja viuhui Arthanin pehmeällä karvalla. Harjattuani Arthanin aloin lähtemään kohti Caruzoa ja Merenvaahtoa. Kävin kaikille sanomassa vielä heipat ja nautin vielä hetken ulkoilmasta. Hyppäsin autooni ja käynnistin sen. Lähdin ajelemaan hyvin erittäin iloisena. Minä nautin olostani ja olin tyytyväinen päivään. Kotitallille päästyäni parkeerasin auton talliin trailerin kera. Ne selvittäisin huomenna irti toisistaan. Nyt minä halusin lähteä viettämään laatuaikaa siskoni kanssa sekä hoitamaan paperihommat kuntoon.

// Loppu vähän töksähti, mutta kun kiire tuli kirjottaa :)

Vastaus:

Eipä mitään, heti kun kelasin pituutta alkoi vaikuttaa lupaavalta! Upeaa! Kyllä vähintäänkin hymy nousi huulille muutamassa kohdassa. Oikein sujuvaa tekstiä hyvällä suomen kielellä, sitä on helppo lukea! En malta odottaa, että saan kuulla ensimmäisestä kunnollisesta maneesitutkimuksesta! Palkka 100V€!

Nimi: Jani

17.03.2014 19:33
Astuin autostani ulos ja otin matkalta Repan matkaani.
Repa käveli nätisti koko matkan talliin asti.

Tallissa vein hevosen puhtaaseen karsinaansa ja lähdin hakemaan tavaroita.
Satulahuoneessa tapasin saman pituisen tytön kuin minäkin.
-Heij, ei ollakaan tavattu, Jani Lahti, esittäydyin ja ojensin käteni.
Tyttö tarttui siihen napakasti.
-Hei vain, Kira Miller, hauska tutustua mutta nyt täytyy rientää katsos kello tikittää, tyttö sanoi nauraen
ja loikkasi ohitseni.

Otin harjat ja uudet suojat jotka olin ostanut Repalle.
Kävelin karsinalle ja otin harjan käteeni.
Harjasin sen paksu karvaa, puhtaaksi puruista.
Harjailin pitkillä tasaisilla vedoilla hännän ja harjan selväksi sekä harjasin jalat hiekasta.
Laitoin suojat jalkoihin ja napsautin narun kiinni.
Repa meinasi mennä ohitseni luvatta, mutta taas ku nostin käteni turvan edettä ylös, hevonen peruutti
takaisin karsinaan.
-Hyvä juuri noin, sanoin oriille ja lähdin kävelemään hevonen takanani.

Ulkona oli ihan hyvä sää, hieman kylmä oli kun totuin jo lauhaan, mutta nopeasti tuli lämmin kun kävelin
lepattelevan oriin kanssa pitkin pihaa ja lähi ympäristöä.
Välillä meinasi Repa ottaa hatkat, mutta kun topakasti kielsin pelleilemästä se rauhoittui viereeni,
tyytyen hirnumaan tarhoissa oleville tammoille.
Kävelimme n. puolisen tuntia ulkona kunnes päätin lähteä takaisin talliin.

Tallissa talutin oriin karsinaansa ja laitoin sen kiinni.
Otin suojat pois ja päästin hevosen syömään heiniään.
Suljin oven huolellisesti, ja puhdistin suoja hiekasta, vieden ne paikoilleen harjojen kanssa.
Varustehuoneessa oli hiljaista ja siistiä, laitoin tavarat nätisti omille paikoilleen ja lähdin kotiin.

hmm, tämä oli aika pikainen, kun ei oikein ollu ketä tavat !! mutta jotain sentään :)

Vastaus:

No mutta löytyyhän täältä nyt Kiia, Georgia, Kira (jonka mainitsitkin!), Katariina ja tietenkin minä! Mutta tämäkin oli kiva tarina. Plussaa ovat ehdottomasti nuo kappalejaot, jotka helpottavat suuresti lukemista! Kuvailemalla saa helposti enemmän pituutta! Palkka 60V€!

Nimi: Jani

16.03.2014 23:46
Ajoin uteliaana uudelle tallille, jossa Repa asusteli.
Parkkasin sinisen Fordini parkkipaikalle ja astuin ulos, hengittäen raitista ilmaa.
Pihapiirissä oli tarhoja, upea kenttä ja suuri maneesi, sekä hieman etäämmällä näkyi peltoja.
Estekalusto oli laaja ja laadukas, mistä olin hyvin iloinen ja myös kouluratsastusaidat löytyivät.
Tallin nurkalla kurkistin sisälle rehuvarastoon, missä vallitsi tarkka siivo.
Talliin mennessä, lukaisin pikaisesti päiväjärkkää yms lävitse.
Pihan reunalla komeili huisin hienot kuljetusvälineet, jotka huomasin tallin suuresta ja puhtaasta ikkunasta.
Talli oli suuri,valoisa, todella siisti ja hyvin pidetty.
Varusteet siististi omissa paikoissaan ja lattialla ei ollut heinän korttakaan.

Kävelin karsinoiden lävitse ja kurkistelin samalla karsinoihin, ne olivat suuret, raikkaan tuoksuiset,
sekä erittäin huolellisesti puhdistettu. Repan karsina löytyi hienosti satulahuonetta vastapäätä.

Kävelin ulos ja löysinkin hoitohevoseni Reportterin.
Repa oli yksin omassa tarhassaan, vieressään Connemara ori, Welsh ori sekä suomenpienhevonen.
Kävelin Tarhan portille ja otin narun käteeni, kutsuen oriita nimeltä
- Repa, tulehan niin tutustellaan, minähän olen siis Jani, sinun uusi hoitajasi, sanoin ja hymähdin itselleni.
Ori tepasteli uteliaana luokseni ja laitoin sen kiinni.

Portilla meinasi mennä puksuttaa ns. ylitseni, mutta stoppasin matkan heti alkuun nostamalla käteni
turvan edessä ylös, jolloin hevonen häkeltyi ja peruutti takaisin rinnalleni.
-Hyvä sillä lailla, kehuin oriin käytöstä ja jatkoin talliin.

Laitoin Repan karsinaansa ja suljin oven.
Kipaisin hevosen harjat ja menin harjan kanssa karsinaan.
Harjailin häseltävää oria tottunein elein ja samalla tarkastelin hevosta lähemmin.
Hyvä rakenteinen ja näköinen ukkohan se oli, jalat kunnossa ja hyvin pidettynä.
Selvitin sormin takut harjasta ja taputin häseltävän oriin kaulaa.
Puhdistin harjan tarttuneista talvikarvoista ja laitoin karvat roskiin.
Otin vielä pakista koukun ja puhdistin hyvän malliset kaviot huolellisesti.
Repa nosti jalat upesti, vaikka hösläsikin samalla omiaan.
Katsoin hetken hevosen käytöstä ja poistuin karsinasta, sulkien oven huolellisesti.

-Reportteri, maistelin nimeä , se maistui erinomaiselta, kunhan tulen uudestaan niin sitten mennään
kävelemään Repa, sanoin ja lähdin autolleni päin.

Vastaus:

Hyvä aloitus! Kuvailit taitavasti ja kerroit asioista niinkuin ne ovat, eli olet oikeasti tutustunut sivuihin! Upeaa! Palkka 60V€!

Layout by Hilla

ransu.kuvat.fi / Velvet Factory / Backgrounds Etc. / Viattoman

©2017 Virtuaalitalli Zafir - suntuubi.com